Päätetään tämä blogi sillä millä edellinenkin, ja millä tämän aloitin.
Kiitos kaikille seuraajille ja minua muistaneille.
Ei auttanut apu ihmisten, ei rukous, rakkaus läheisten.. Herra antaa, Herra ottaa.. syytä ei aina tiedetä..
R.I.P. Myky II 11+5
Voitko Taivaan Isä äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei hän niin kumarassa ois?
Kerro heille Taivaan Isä,
etten ihan vielä ollut valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita on Luojalle,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan pienenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä,
jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä?
Joko pian pääsen omaan kotiin?
” Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala,
sinua kantavat iankaikkiset käsivarret.”
Voimia sinulle tuleviin päiviin <3