Noniin, surureppu pakattu ja viskattu vintille! Keskenmeno tuli siis toukokuussa viikoilla 11+5. Viikko keskenmenon jälkeen kuoli isä, oman kädenkautta. Surua surun perään. No nyt ollaan elokuun lopulla ja kroppa ja mieli alkaa olemaan pikkuhiljaa taas entisellään, vaikka mikäpä ikävät muistot poistaisi… Mutta nyt voisi taas ” jättää välistä myös turhat kumit” 😉 http://www.youtube.com/watch?v=tqSgppnFn2A 🙂 ******* …
